Valon puolella

More was more

Blogi on ollut jo hetken olemassa vaikka ihan tyhjänä. Se on luotu tarpeeseen kirjoittaa isoista ja pienistä asioista ja aiheista, jotka koskettavat omaa sielua vaikka eivät elämää konkreettisesti ja toisaalta aiheista, jotka koskettavat erittäin keskeisesti juuri omaa elämää. Kirjoittavan humanistin sydän sykkii yhteiskunnallisille pohdinnoille, mutta sokaistuu helposti lähdekriittisyyden suhteen. Täällä ei ole oikeata tai väärää mielipidettä, enemmänkin pallottelua eri skenaarioiden ja mahdollisten todellisuuksien välillä.

Tänään tuntuu rauhalliselta ja hyvältä. Työviikon jälkeen sielussa on lämmin olo, oven sulkiessaan perjantaina on voinut sen kokonaan tältä viikolta sulkea. Aina näin ei ole ollut ja työn merkitys on noussut elämässä aivan valtaviin mittasuhteisiin. Työ on liittynyt tosi vahvasti identiteettiin ja työn imu ollut vastustamaton. Enemmän ja vähemmän jatkuvaa rajanvetoa lienee aikuiselämä ollut. Edelleen kamppailu opitun ja uuden välillä on jatkuvaa ja vaatii pysähtymistä. 

Hyväksi ihmiseksi kasvatettiin lamavuosina ja tarinassani työmoraalin kautta - Tee paljon ja vähän lisää niin saat paljon ja nousu yhteiskuntaluokasta toiseen on mahdollista. Kiltisti ja nöyrästi vaan. Palkkatulo oli tae keskivertoon elämään ja mahdollisuuksiin ja täytti ne odotukset joita kasvuympäristö loi. Tavallaan se tie on turvallinen ja helppo, joskin valtavan kuormittava. Tasapainottelua kunnianhimon ja hyvinvoinnin välillä. Unelmien ja todellisuuden. Korvaamattomuuden ja korvattavuuden väillä. Keski-ikää lähestyvänä uskallan kyseenalaistaa sen, saako todella tekemällä paljon jotain enemmän (paitsi lisää töitä)?

Jatkossa kuljen valon puolella ja korvaamattomana toisaalla. Opitusta työmoraalista on edelleen hyötyä älyttömien kriisivuosien, taantuman ja arvaamattoman tulevaisuuden yhtälössä, mutta oma arvo tai identiteetti eivät sen pohjalle enää rakennu.

Lukuvinkkinä aihetta sivuten Anni Erkon artikkeli: 

”Minkä takia työn pitäisi olla se vallitseva asia, joka meitä määrittää. Sille on oma paikkansa ja parhaassa tapauksessa saa tehdä mielenkiintoisia asioita ja työskennellä mielenkiintoisten ihmisten kanssa. Minusta on hyvä, että keskustellaan siitä, missä terveen työn rajat menevät."

Tasapainoista uutta viikkoa,

Sanna